Eläkeläinen

Eläkeläinen on tehnyt oman osansa, joten hänellä on lupa olla jouten. Niinpä eläkeläinen herää aamulla vasta puoli kuudelta, keittää töihin lähtevälle puolisolleen kahvit, katsoo Huomenta Suomen, lukee lehden, muuttaa tarjousten hinnat päässään markoiksi, paheksuu niitä pikaisesti ja menee ulos tupakalle. Ulkona eläkeläinen muistaa lopettaneensa tupakinpolton kymmenen vuotta sitten, joten päättää aikansa kuluksi korjata rikkinäisen lintulaudan. Hän löytää sen alta kuolleen oravan, jonka hautaa kompostin taakse. Kuoppaa kaivaessaan eläkeläinen huomaa lapion kahvan olevan vävypojan jäljiltä miltei irti. Hän kiristää sen autotallissa samalla kun irrottaa, puhdistaa ja rasvaa pyörän ketjut, pumppaa renkaat sekä kolvaa kattolampun johdon.

Sitten eläkeläinen pyöräilee naapurikaupungin Lidliin, jossa on kuulemma nähty halpoja kurkkuja. Lidlissä kurkut eivät kuitenkaan näytä kovin kummoisilta, joten eläkeläinen polkee Citymarkettiin. Siellä kurkkujen hinnoittelu on puolestaan ihan pielessä, joten hän päättääkin heräteostaa lohen sekä säkillisen puutarhamultaa. Eläkeläinen jättää pyörän puolison työpaikalle, jotta tämä saisi iltapäivällä hyötyliikkua sen sieltä kotiin. Hän ottaa kokoontaitettavat kävelysauvat tarakalta ja patikoi uimahallille lohi ja multasäkki repussaan. Matkalla hän poikkeaa hautausmaan kautta istuttaen muutaman orvokin sekä palauttaa kirjastoon viisi Paasilinnaa ja kielikurssikasetit.

Kun eläkeläisen kolmekymppinen jälkeläinen illalla soittaa, eläkeläinen on juuri haravoinut pihan, pessyt auton sekä fileoinut lohen ja tehnyt siitä kiusausta punaiseen maitoon. Jälkeläisen kysyessä että mitäs teit tänään, eläkeläinen empii hetken ja sanoo tjaa, enpä paljon mitään. Kävin ostamassa pari kurkkua. Tai oikeastaan en saanut niitäkään ostettua. Ei siis olekaan ihme, että eläkeläisten jälkeläiset ovat yleensä huolissaan siitä, lieneekö pitkäveteistä elämää viettävillä eläkeläisillä kylliksi virikkeitä.

Ultimate Person

Äärimmäisyysihmisille on kasvava kysyntä nykypäivän hektisillä työmarkkinoilla. Meiltä vaaditaan yhä käsittämättömämpiä kykyjä ja lähes yli-inhimillisiä ominaisuuksia, venymistä ja uhrautumista.

Mitä eriskummallisempiin ammattinimikkeisiin karaistuneenkin kiinnostus säpsähtää hereille Ultimate Person - otsikon äärellä. Mitä haetaan, kun täytettävänä on moisen tittelinkantajan saappaat? Stunt-henkilöä? Extreme frisbee -lajien valmentajaa? Multimediakonsulttia? Salaista agenttia?

Totuus on kuitenkin vielä äärimmäisempi. Kyseessä on tietenkin grillikatosten ja lämpöpumppujen myyjä, mikäpä muu.

Renki

Agraariyhteiskunnassa maatalouden apumies, palkollinen. Jälkiteollisessa informaatioyhteiskunnassa a) Taksinkuljettaja, joka ei itse omista ajoneuvoaan. Tiedusteluaiheena ei kaikkein omaperäisin mahdollinen keskustelunavaus taksissa, mikäli haluat kommunikoida joviaaliin sävyyn kuljettajan kanssa. b) Yleisesti arvolatautunut muita halveeraava tai itseään vähättelevä ilmaus, joka pitää sisällään ajatuksen oman työn epäitsenäisyydestä ja riippuvuussuhteesta. Vastakohtana isäntä, uholähtöinen itsetehostustermi kaikelle maskuliiniselle, näennäisesti autonomiselle toiminnalle, johon yleensä liittyy myös lieveilmiöitä (hölmöillä teksteillä varustetut pipot, jääkiekkoväkivallan ihannointi, ylipaino).

Mainonnan suunnittelija

Mainonnan suunnittelijat jaetaan tyypillisten oireidensa perusteella kahteen päälohkoon, copywritereihin sekä art directoreihin. Kuten nimikkeistä voi päätellä, toimenkuva ei edellytä suomen kielen taitoa, mutta sen sijaan hajanaisesta koulutustaustasta on hyötyä.

AD:n työn etuja ovat mm. se, että saa pitää pipoa päässä sisätiloissa vielä yli 40-vuotiaana ilman että leimataan pöhköksi. Oikeasti Art Director tarkoittaa suomennettuna taideohjaajaa, mikä sopii kuvaan, sillä mainostoimistotyö muistuttaa toisinaan jonkinlaista pitkäkestoista ryhmätaideterapiaa. Copywriterille taas maksetaan kohtuullista kuukausipalkkaa siitä, että hän haaveilee kirjoittavansa vielä joskus ihan oikean kirjan ilman että kenelläkään pölvästillä on kommentoitavaa tekstin sisältöön tai muotoon. Kumpaakaan ammattia ei yleisesti voi pitää varsinaisena turvallisena eläkevirkana.

Kätisyys vaihdettavissa

Otsikko on peräisin kalusteliikkeen mainoksessa, kyseessä vuodesohva.

Herää nippu kysymyksiä. Miten "kätisyys" määritellään ja miten se esiintyy vuodesohvan yhteydessä? Miten tämä sana on päässyt ujuttautumaan yleiseen kielenkäyttöömme? Vasemmalla kädellä? Jonkun täysin kädettömän copywriterin ansiosta?

Urheilija

Seitsemänvuotiaana halusin tulla hyväksi urheilijaksi. Kirjoitin aiheesta jopa syvän analyyttisen tutkielman, joka julkaistiin Oulun koulun kohinaa -lehdessä. Sittemmin lopetin juoksemisen vain aloittaakseni sen taas uudelleen. Nykyisin molemmat lapsuuteni ihanteet ovat kansanedustajia. Mitä se mahtaakaan kertoa urheilijoista – tai ajastamme?

Humoristi

Humoristeja on kahdenlaisia. Yksi harjoittelee vuosikausia ja teroittaa kynäänsä loputtomalla kärsivällisyydellä halliten journalismin koukerot ja draaman kaarimallit täydellisyyttä hipoen. Hän pystyy välttämään mukavitsikkyyden ja tekee toistosta taidetta ilman väkinäisyyttä, nousten lopulta ammattitaidollaan alan kärkikaartiin ja kansan suosioon – tällainen ammattilainen on esimerkiksi toimittaja Roope Lipasti.

Samaan aikaan jostain täydellisestä tyhjiöstä, kuin koulutusta ja kokemusta pilkaten, ponnahtaa täysin toisen tyylilajin edustaja, luonnonlahjakkuus, kaikkia lainalaisuuksia ja ammattikunnan sääntöjä uhmaten. Humoristi Susanna Sievinen kirjoittaa niin uskomattoman tuoretta tekstiä, että valveutunut lukija alkaa epäillä jopa tahattomuutta. Voiko joku todella olla näin hauska? Tai suorastaan naurettava! Missä hän on ollut kaikki nämä vuodet?

Palaveri

Vanha nyrkkisääntö sanoo, että kaikki yli 1,5 tunnin mittaiset palaverit pitäisi kieltää lailla. Ja yhdessä palaverissa saisi olla samanaikaisesti korkeintaan neljä henkeä. Kaikki näiden rajojen yli menevä täyttää törkeästi Amnestyn kriteerit ihmisoikeusrikkomuksista. 

Työpaikkojen palavereissa noudatetaan alasta riippumatta pääosin Aristoteelisen draaman peruskaavaa, jonka kaikki tietenkin muistavat muodostuvat kriisistä, sen kehittymisestä ja ratkaisusta. Kuten jokainen palavereissa istunut tietää, tässä tapauksessa draamallisuus todellakin merkitsee vastakohtien törmäämistä, voimakasta reagointia ja tunnereaktioiden liioittelua. Myös palavereissa kriisi on välttämätön inhimillisen elämän osa, mutta draamaan verrattuna sillä erotuksella, ettei prosessin tuloksena mikään muutu. Eivätkä palaverien päähenkilötkään itse asiassa yleensä toimi. Ja kahvikin on yleensä pahaa. Muistiinpanojen tekemisen varjolla äijänpäitä piirusteleville pitkät palaverit edustavat sen sijaan laatuaikaa.

Kirjailija

Juoppouden, hulluuden ja juoppohulluuden riivaamaa kirjailijoiden ammattikuntaa ei tilastojen valossa hemmotella terveydellä ja pitkällä iällä. Kuten hyvin muistamme, Leino ehti elää 48, Kivi 38 ja Harmaja vaivaiset 24 vuotta. Eivätkä ulkomaiset kollegat kaunista tilastoa: Baudelaire kitkutteli 46 vuotta, Puskin 37 ja Byron 36, vain muutamia vanhimmaksi asti eläneitä mainitaksemme. Jos näistä synkistä ennusteista huolimatta haluaa heittäytyä tälle riskialttiille alalle, kannattaa hieman harkita, minkä sortin skribentiksi äityy. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan näytelmäkirjailijoiden keskimääräinen elinikä on nimittäin 63, runoilijoiden ja romaanikirjailijoiden 66 ja tieteiskirjailijoiden peräti 68 vuotta. Pysymällä kaukana karusta realismista ja hurahtamalla scifiin saa siis elää edes hiukan pidempään.

  

Lakaisukoneen kuljettaja

Tunnetaan yleisesti myös muodossa lakaisu-lakaisukone. Yksi lasten toiveammateista 1970-luvulla, mikä todistaa mainonnan vääjämättömän voiman mielipidevaikuttamisessa. Mikäli sadan desibelin möyrinää puoli kuudelta aamulla ruutukaava-alueella ei huomioida, varsin sympaattinen osa urbaania biodiversiteettiä. 

Katsastusinsinööri

Siinä ei ole mitään häpeämistä, että valitsee ammattinsa siitä saatavan arvostuksen perusteella. Moni kuitenkin erehtyy valitsemaan neurokirurgin tai hovioikeuden neuvoksen ammatin, vaikka todellinen arvostus pesii aivan muualla. Mikäli haluaa saada osakseen suorastaan pelonsekaista kunnioitusta ja ennennäkemätöntä nöyristelyä, kannattaa ryhtyä katsastusinsinööriksi! Alalle voi kouluttautua suorittamalla ammattikorkeakoulussa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon, insinööri (AMK). 

Työpaikkailmoitukset

Työpaikkailmoituksissa etsitään poikkeuksetta aktiivisia, oma-aloitteisia ja tiimihenkisiä oman elämänsä sankareita. Todellisuudessa työelämässä tarvittavat ominaisuudet ovat suunnilleen yhtä selkeästi määriteltävissä kuin maassamme humaltumistarkoituksiin nautittavat alkoholijuomat. Kaikki kelpaa. 

Määrittelyssä lähestytään problematiikkaa, joka on tuttu psyykkisten häiriöiden ja kulttuurisidonnaisuuden parissa painiskeleville. Sama henkilö, joka yhdessä kulttuuriympäristössä saa otsaansa leiman "pakkoneuroottinen pilkunnussija", saattaa toisessa yhteydessä olla arvostettu tarkkuudestaan. Puhumattakaan jokaisen tuttavapiiriin kuuluvasta tyypistä,  joka yhdessä kulttuurissa saattaa saavuttaa ylistetyn johtoaseman aktiivisuutensa ja nopealiikkeisyytensä ansiosta, mutta hieman toisin tulkittuna todettaisiin tyystin keskittymiskyvyttömäksi ADHD-tapaukseksi. 

Sama pätee työkulttuureihin ja toimialoihin. Yhdessä tarvitaan luotettavaa paimenkoiraa, toisessa taas ärhäkkää terrieriä. Koiranvirkoja kaikki tyynni. Mitä tulee työpaikkailmoituksiin, niiden peräänkuuluttamaa yli-ihmistä ei ole pystytty kehittämään edes DDR:n urheilulaboratorioissa, saatika kahden kuolevaisen rakkauden hedelmänä. 

Idiootti

"Idiootin töitä vuodesta toiseen tekevä ihminen on pohjimmiltaan idiootti itsekin." 

Taitaako tuota sen paremmin sanoa, nimittäin uudelleekoulutuksen, urakierron ja maisemanvaihdon merkitystä. 

(Jussi Siirilä: Ison auton tuntu) 

Ohjaaja

Suomi on mitä ilmeisimmin pullollaan erittäin potentiaalisia ohjaajakykyjä, ainakin mikäli Markus Selinin sanoihin on uskominen: "Ohjaajan on oltava vähän hullu ja itsekeskeinen ollaakseen hyvä."

Arkkitehti

Arkkitehdit ovat yleensä jo kouluaikoina niitä ärsyttäviä nörttejä, jotka osaavat sekä piirtää että ovat lahjakkaita matikassa. Tämä käsittämätön kombinaatio johtaakin siihen, että tavallisen ihmisen on myöhemmin mahdotonta ymmärtää heidän ammatillisia aivoituksiaan. Toisaalta ainoastaan arkkitehti voi käyttää termejä kuten "kadunvarren digitaalinen älypinta" tai "infopisteen surffidivaanin detaljitason konseptointi" ilman pelkoa itsensä nolaamisesta.