Langattomia sovelluksia

Lupu

Jokin veljen katseessa sai Tupun ja Hupun huolestumaan veljensä viihdekäytön vakavuudesta.

Läppävika

Pitkälle kehittynyt läppävika alkoi häiritä yhä enemmän Simon ja hänen lähimmäistensä elämää.

Filosofi

Perinteikäs toiveammatti piipunpolttajille, joita todellisuuden rakenne kiinnostaa. Miinuspuolena alan työllisyystilanne (joka ei ole juurikaan kehittynyt pariin tuhanteen vuoteen), palkkaus (mitä sattuu) sekä terveysriskit (perinteinen taipumus tulla hulluksi tai saada piipunpoltosta huulisyöpä). Onneksi filosofeilla on nykyään paikkansa myös liike-elämässä, jossa uuden talouden saarnamiehiä tarvitaan sparraamaan työntekijöitä, kasvattamaan yritysjohdon henkistä pääomaa sekä kertomaan mikä on oikein ja väärin. Klassikkonsa lukeneet muistanevat Nietzschen yli-ihmisen, joka hylkää yhteiskunnan vallitsevan moraalin ja pääsee toteuttamaan itseään ihan kybällä. Juuri tässä ihanteessa tiivistyvät filosofian antimet tämän päivän liikejohdolle:

"Meidän pitää voida seisoa moraalinkin yläpuolella: eikä vain seisoa, vaan myös leijua ja leikkiä sen yläpuolella!"

Maallikoiden hämmentämiseksi filosofi on tyystin eri asia kuin filosofian maisteri, jollaiseksi pääsee lukematta päivääkään filosofiaa.

Tapaus Kampissa

Tapauksella oli varmudella kymmeniä silminnäkijöitä, kenties satoja. Se sattui eräänä keskiviikkona ennen Kampin uuden terminaalin rakentamista. Tarkkaa ajankohtaa on mahdotonta määritellä, mutta matkapuhelimia oli joka tapauksessa jo katukuvassa, monien mielestä jopa häiriöksi asti. Olisiko siis ollut kutakuinkin vuosituhannen alkua. Puolen päivän jälkeen kuitenkin.

Mies ei ollut silmiinpistävästi retku. Häntä ei suorastaan kavahdettu intiimihygieenisistä syistä metrossa, josta hän ihmisten ilmoille ennen tapausta nousi. Kulku oli tasaista ja päivittäistavaraketjun muovikassi saattoi sisältää yhtä hyvin päivittäistavaroita kuin koko maallisen omaisuuden. Yli oman tarpeen sitä ei kuitenkaan ollut.

Mies käveli kiireettä kioskin ohi ja hidasti hieman tupakoivien nuorten kohdalla, muttei pilottitakin hihaa vilkaistuaan pysähtynyt pummaamaan. Kolikoita hänellä oli taskussaan enemmän kuin yksi, minkä saattoi tarkkaavainen vastaantulija tasaisesta kilinästä päätellä.

Kirpeä tuuli vihelsi Ruoholahdesta aavistuksen meren tuntua, joka sai uloskävelevät kohottamaan kauluksiaan ja painautumaan liioiteltuun etunojaan. Ulko-oven vieressä, pankkiautomaatin ja roska-astian välissä sijaitsi jykevä, keltainen peltilaatikko. Sen ääreen mies pysähtyi ja näytti hetken mittailevan sitä kuin taidemaalari maisemaa, harkitsevasti. Paljon siinä ei katsottavaa ollut, julkisivua koristava iloisenvärinen maapallo ja kanssaihmisten myötätuntoon vetoava teksti.

Mies laski muovikassinsa asvaltille, työnsi toisella kädellä metallilaatikon sisäänpäin aukeavaa luukkua ja pujotti toisen kätensä sisään. Koska mies oli ikäluokassaan korkeintaan keskimittainen, nykystandardeihin nähden suorastaan lyhyt, hän ylsi vain maapallonkuvan pohjoiselle napapiirille asti. Saadakseen laatikosta haluamansa, hänen piti siis joko kiivetä sisälle tai kallistaa sitä. Hetkeäkään epäröimättä mies valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Hän tempaisi kerran ponnekkaasti, niin että laatikko kallistui eteenpäin ja näytti suorastaan kaatuvan. Mies ei tekniikastaan päätellen kuitenkaan ollut noviisi, vaan ihmeteltävän tasapainoisesti hän toisella kädellään pidätteli laatikkoa samalla toisella sisäpuolta penkoen. Jokunen ohikulkija hidasti askeleitaan ja syventyi sekunniksi tai pariksi seuraamaan miehen vähäeleistä ponnistelua, mutta jatkoi sitten matkaansa, moni kelloa vilkaisten.

Laatikko kallistui vähä vähältä yhä enemmän ja mies oli pian vyötäröään myöten laatikon sisällä. Näytti kuin eloton kaupunkihirviö olisi niellyt kokonaisena keskikokoista nisäkästä toimessaan vääjämättä edeten.

Tummanruskeaan mokkatakkiin pukeutunut nuorimies seisoi vain muutaman metrin päässä katsellen tapahtumaa kuin lumoutuneena.

Lopulta kuului vaimea kopsahdus, kun laatikko kaatui kasvoilleen. Mies oli jäänyt kokonaan sen alle.

Moni pysähtyi. Joku ohi kävellyt palasi takaisin huomattuaan, mitä oli tekeillä, vaikka sen tähden varmasti myöhästyi bussista. Ruskeatakkinen nuorukainen soitti numerotiedusteluun saadakseen Ilta-Sanomien numeron. Hän piti sitä kahdesta lööppijulkaisusta asiallisempana, mutta sikseen sensaatiohakuisena, että tapaus pikku-uutisena saattaisi päästä kynnyksen ylitse. Hänet yhdistettiin uutisvuorossa päivystävälle toimittajalle, joka krapulassaan jakeli yksitavuisia vastauksia jaksamatta teeskenellä kiinnostusta. Kun nuorimies tajusi, ettei lehti ilman valokuvaa ollut tapauksen perään, hän lopetti pettyneenä puhelun ja tyytyi kirjoittamaan aiheesta kierrekantiseen luonnoslehtiöönsä. Hänen suosimaansa tokaisevaa tyyliä arvostettiin ainejärjestön lehdessä, vaikkei viisastelijaksi tiedetyllä nuorukaisella omia mielipiteitä ollutkaan.

Se, mikä tapauksesta erityisesti jäi mieleen, oli metallilaatikosta aluksi vaimeana, sitten yhä voimakkaampana kaikunut laulu. Oli oikeastaan vaikea sanoa, oliko kyse laulusta vai hyräilystä. Ääni joka tapauksessa oli uskomattoman kuulas, sitä olisi miestä näkemättä veikannut koulutetuksi. Kanttoria tai muuta kirkkomusiikin ammattilaista moni ajatteli. Rippikoulumuistot tulvahtivat useammankin ohikulkijan mieleen, muisti tapaili tutun virren sanoja, haikeus tiivistyi pisaraksi silmäkulmaan.
Hyräily kuului vielä kahden vartioliikkeen miehen nostaessa keltaisen metallilaatikon takaisin pystyasentoon. Hintelämpi kaksikosta ällisteli mielessään laatikon raskautta, mutta koska vantterampi virkaveli ei asiaa kommentoinut, ei toinenkaan tohtinut ottaa asiaa esille.

Päivittäistavaraketjun muovikassin vei mennessään kulahtanut, korkeintaan keskimittainen mies, johon kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt huomiota.

Laivaseminaari

Onnistuneen palvelukokemuksen myötä brändi jatkaa elämäänsä luontevana osana asiakkaan arkipuhetta.

Muistokirjoitus

Miksi ihmeessä jostain vuonna 1929 tai 1930 syntyneestä suomalaismiehestä on yleisesti tapana sanoa muistokirjoituksessa, että "sotaan hän ei ehtinyt", ja jatkaa kertomalla, että muuten kyseessä on kuitenkin hyvä mies ja kelpo isänmaan rakentaja. Miksi vähän toiselle kymmenelle päässeen varhaisteinin tai hontelon lukiolaisjannun olisi pitänyt "ehtiä" sotaan? Miksi ylipäätään kenenkään olisi pitänyt? Ja samaan aikaan jotain lähi-idän lapsisotilaita tai viidakon teinisissejä säälitään, samalla sotaakäyvän maan kulttuuria yleenkatseella paheksuen. Tämä on ilmeisesti joku vinksahtanut pro patria -henkinen jäänne lehtien ajankohtaistoimituksissa.

Totuus avohoitokengistä

Raimo tajusi, että hänen olisi ehkä sittenkin kannattanut kuunnella lähimmäistensä mielipiteitä muovikengistään.

Ihme Jeesus

Nyt myös hänellä itsellään on ihan oma blogi. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevia tekstipäivityksiä ja muita ihmetekoja.

Eilakaisla

Kuten tarkkasilmäinen lukija voi pirteän eloisasta kuulakärkiviivasta huomata, teos on piirretty bussissa (Tku-Hki Express). Tätä uskottavahkoa selitystä tulen tosin käyttämään aina, kun siihen on minkä tahansa kosmisen tai itseaiheutetun tärinän takia aihetta.

Arkistojen uumenista

From the Omens of the Archives! Paetkaa – kun kanava alkaa pyörittää vanhoja suosikkeja uusintoina, on syytä skeptismiin!

Katsahdus kauas vuoteen 1998 joka tapauksessa paljastaa, että tekijän ura hyödykemainonnan palveluksessa on jo vierähtänyt käyntiin vuorilta alas syöksyvän tavarajunan lailla, mikä heijastuu vahvasti myös omaelämäkerrallisen teoksen kriitillisessä asennemaailmassa.

The Art of Pyrstö

Iines päätti lainata Roope-sedän silinteriä ja yllättää porukat esityksellään Ankkalinnan kuntosalin pikkujouluissa.

Steppauksen juuret

Löydettyään Amerikan Thorleif kyllästyi ryöstelyyn, rällästykseen ja juurettomaan elämäntapaan, asettui aloilleen ja perusti Norjan ensimmäisen showtanssiryhmän Step-Up Vikings.

Brändin jalkauttaminen

Totuus logon synnystä

Tarkalleen neljännen tuopin jälkeen Audi-insinööri Königsmosel sai äkkiä oivaluksen uudesta liikemerkistä.

Työharjoittelu

Samulin ensimmäinen työpäivä levy-yhtiössä.

Ihme remontti

Siinä vaiheessa Liisa myönsi itselleen, että oli ollut virhe hyväksyä ensimmäinen remonttitarjous omakotitalon laajennuksesta.

Roolivalinnoista

Eri alojen artistien elämäkerrat ja muistelmat ovat ylitsepursuilevassa omakehussaan useimmiten puuduttavaa vuodatusta jopa mainostekstien karaisemalle ammattilaiselle. Mielenkiintoisimpia näkökulmia teoksissa tarjoavatkin yleensä menneitä mahdollisuuksia kokonaan uusiksi kääntävät "entä jos" -tyyppiset jutut.

Brian J. Robb -nimisen hepun kirjoittama Johnny Depp - Kapinallinen paljastaa muun muassa sen, että maanmainion Saksikäsi Edwardin nimirooliin kaavailtiin alun perin Tom Cruisea. Voi hyvänen aika! Kaikista maailman piilokoroilla pönkitetyistä sankarinpökkelöistä juuri Tomppaa!

Elokuvahistorian onneksi tuolloin kovasta nosteesta nuorisoidoliksi nauttinut Cruise oli perimätiedon mukaan vaatinut käsikirjoitukseen sikäli epäburtonmaisia muutoksia, ettei yhteistyö edennyt suunnitelmia pidemmälle.

Urheilujournalismi

Alkukesän otsikointi Kakan siirrosta Real Madridiin herätti kiehtovan kysymyksen urheilujournalistin loputtomista mahdollisuuksista kielikuvien saralla. Kiitos vaan nimettömänä pysyttelevälle kollegalleni Topille, joka heitollaan "Kakan nousu Brasilian slummeista huipulle" osoitti, ettei noin mahtavaa vetopaikkaa saa haaskata. Ja vinkiksi vaan kaikille toimitussihteereille, älkää nyt hyvänen aika menkö pilaamaan toisen onnistumista taittovaiheessa. Tässä muutama otsake vapaasti käytettäväksi uutisoitaessa Kakan liikkeitä.


Real Madrid maksoi Kakasta maltaita!
Kakan pysäyttäminen mahdotonta!
Manuel Pellegrini päästi Kakan!
Puolustus jäi Kakan varjoon.
Kakan pallottelu herättää yleisön.
Mikä joukkue on Kakan arvoinen?

Tyrät rytkyy

Kestävyysjuoksu on tunnetusti ihan sairasta hommaa. Siksi olenkin pitäytynyt lyhyen matkan kestävyysjuoksussa, mikä tarkoittaa sitä, ettei täysmaratonille ole asiaa eikä edes yritystä. Sen sijaan puolikkaastakin saa irti jotain ihan uutta, kun juoksee sen kunnon kipu kaverinaan.

Aiheen tarkemman käsittelyn ja esittelyn jätän johonkin saunailtaan, mutta sanotaanko nyt, että Paavo Nurmen puolimaratonilla tuli sitten konkreettisesti kokeiltua, mitä vanha suomalainen sananparsi tyrien rytkymisestä merkitsee. Ilme kertoo olennaisen.

Niin, ja se aika oli 1.42,26. Ei tarvinnut ihmetellä, ettei tullut ennätystä.

Respektiä Muumipapalle

Ilahduttavaa, että viimein aletaan saada kaupalliseen julkisuuteen kuvia myös Muumipapan todellisesta luonnosta. Jo Marimekon Unikkomaisia piirteitä muistuttava Muumihahmojen ryöstötuotteistus ällöttävine söpöilyineen saa nasakkaa vaihtelua, kun näytetään pappa ja Haisuli pontikankeitossa tai viskin salakuljetuksessa. Kunnia alkuperäiselle meiningille, sano.