Lööppien mukaan Jone Nikula oli "yllätystuomari" tv:n kisailuohjelmaan. Ja kyllähän se kieltämättä lyö keskisuurella ällikällä, koska Antti Joonas Nikulahan tunnetaan ennen kaikkea ammattiinsa nöyrästi suhtautuvana journalistina, joka ei juurikaan pintajulkisuudesta ja ylenpalttisesta kaupallisuudesta perusta. Jone on keskittynyt ydinosaamiseensa siinä määrin, että on suorastaan käsittämättömän yllättävää huomata hänen lähteneen mukaan televisio-ohjelmaan. Tähän saakka vain toimittajan työhön, Idols-tuomarointiin, Tanssii tähtien kanssa -kilpailemiseen, Äijät-sarjassa esiintymiseen, Whiskasin kissakummina toimimiseen sekä Oikotien mannekiinina poseeraamiseen keskittynyt Nikula on tämänkertaisella hurjalla tempauksellaan todella onnistunut yllättämään suomalaisen median.
Mitä tulee vappuhenkeen, voidaan mielenkiintoisena tilastotietona todeta että Ammatinvalintaoppaan sivuille viimeisen vuorokauden sisällä päätyneiden keskuudessa suosituin hakusana on ollut "eurooppalainen juomakulttuuri". Jotenkin lohdullista, että typerän kännäämisen ja ördäilyn sijaan kansalaiset ovat alkaneet kiinnostua vastuullisesta juhlinnasta!
perjantai 30. huhtikuuta 2010
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Mediasovellusten kunkku täyttää 30 vuotta!
Taskuun mahtuva, interaktiivinen, muokattava, kevyt, vähäpäästöinen... Voisiko toimisto- ja kotikäyttöön tarkoitetulta medialta enempää toivoa? Jaa, voisiko sen saada myös eri väreissä? Kyllä vaan, ja sehän on tietenkin Post-It-lappunen, joka täyttää todellakin jo uskottavat kolmekymmentä vuotta, kuten Guardian ystävällisesti muistuttaa! Kuinkahan monta runokokoelmaa, elokuvakäsikirjoitusta, biisilyriikkaa, mainosideaa tai parisuhteen pelastavaa lahjalistaa tälle paperinpalaselle on vuosien saatossa raapustettu. Pilapiirroksista puhumattakaan.
Tulkoon sähkökatko, kaatukoon verkko, loppukoon hiirestä patterit, tämä sovellus toimii aina. Itselläni aina mukana, myös autossa. Todistusaineistona uusintakierrokselle edennyt Proge-Aerobic viime lokakuulta!
Tulkoon sähkökatko, kaatukoon verkko, loppukoon hiirestä patterit, tämä sovellus toimii aina. Itselläni aina mukana, myös autossa. Todistusaineistona uusintakierrokselle edennyt Proge-Aerobic viime lokakuulta!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Ajoituksen mestarit: Matkakohteena ihmeellinen Islanti
"Islannin avaruusmaisten maisemien keskellä asuu kansa, joka ei pelkää tulivuoria." Voisiko toukokuun numeron matka-aiheista teemajuttua nasakammin aloittaa! No eipä juuri, ja siinä on Koti & Keittiö -lehden toimitus onnistunut iskemään kirveensä niinsanotusti suoraan kultasuoneen.
"Ihmeellinen Islanti" -artikkeli kertoo tuosta kaikkien huulilla olevasta tarunhohtoisesta jään ja tulen maasta, joka on juuri nyt matkailijalle edullinen ja kannustetaanpa sinne matkustamista oikein pohjoismaisessa toverihengessä, sillä matkailu on tärkeä elinkeino finanssikriisin runtelemalle maalle. Jutusta selviää myös se, että Islantiin on päivittäin hyvät lentoyhteydet suoraan Helsingistä sekä muiden Pohjoismaiden kautta!
Päätän lehtikatsauksen täältä tähän ja jään uteliaana odottamaan lisää nappiin osuvia ajankohtaisjuttuja aikakauslehdistössä.
"Ihmeellinen Islanti" -artikkeli kertoo tuosta kaikkien huulilla olevasta tarunhohtoisesta jään ja tulen maasta, joka on juuri nyt matkailijalle edullinen ja kannustetaanpa sinne matkustamista oikein pohjoismaisessa toverihengessä, sillä matkailu on tärkeä elinkeino finanssikriisin runtelemalle maalle. Jutusta selviää myös se, että Islantiin on päivittäin hyvät lentoyhteydet suoraan Helsingistä sekä muiden Pohjoismaiden kautta!
Päätän lehtikatsauksen täältä tähän ja jään uteliaana odottamaan lisää nappiin osuvia ajankohtaisjuttuja aikakauslehdistössä.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Emopupu saapui toimistolle
Briiffin viihtyisän kotipesän sistustus on täydentynyt pikku hiljaa paikalle ilmestyneiden metsän eläinten vallatessa elintilaa samaan tahtiin kevään kanssa. Tänään toimistolle viimein putkahti myös kaikkien pikkupupujen äiti, eli huovutustaiteilija Oili Kokkosen isopupu. Mahtavaa!
Sama luonnikas ilme väijyy kävijää tietty myös Briiffin webissä.
Kuvassa jäneksen mittakaavaa korostaa täyskasvuisen suunnittelijauroksen läsnäolo.
Sama luonnikas ilme väijyy kävijää tietty myös Briiffin webissä.
Kuvassa jäneksen mittakaavaa korostaa täyskasvuisen suunnittelijauroksen läsnäolo.
Superpitkillä erikoisyhdyssanoilla tehoa tekstiin
Yleisesti ottaen pitkät yhdyssanat ovat häiriöksi ja hankaloittavat viestin ymmärretyksi tulemista. Mutta toisinaan on paikallaan päräyttää kunnon tehostepommi! Esimerkiksi sellainen kuin ikiaikainen suosikkini käsipyyherullajärjestelmä, joka esiintyy yleisesti kaikkialla maassamme, pesimisalueenaan erityisesti wc-tyyppiset mediaympäristöt. Mikä parasta, käsipyyherullajärjestelmän saa nyt myös Joutsenmerkillä varustettuna!
Työssäni törmään usein yhdyssanahirvityksiin, joista ei useimmiten voi varmuudella sanoa, ovatko ne tahattomia lipsahduksia vai suurella vaivalla puserrettuja hengentuotteita. Olen esimerkiksi saanut kutsun palkintojenjakogaalajuhlaan , ja kerran huomasin istuvani liiketoimintasuunnitelmapalaverissa. Julkisen sektorin kilpailutuspapereista löytää vaikka mitä mielenkiintoista, mutta palataan niihin joskus tuonnempana.
Tuorein suosikkini on vapaa-ajalla bongattu Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimisto! Aivan mahtava suoritus! Iso käsi kyseisestä nimikkeestä vastaavalle taholle. Tuohon ei harrastelija-amatööri kykene!
Työssäni törmään usein yhdyssanahirvityksiin, joista ei useimmiten voi varmuudella sanoa, ovatko ne tahattomia lipsahduksia vai suurella vaivalla puserrettuja hengentuotteita. Olen esimerkiksi saanut kutsun palkintojenjakogaalajuhlaan , ja kerran huomasin istuvani liiketoimintasuunnitelmapalaverissa. Julkisen sektorin kilpailutuspapereista löytää vaikka mitä mielenkiintoista, mutta palataan niihin joskus tuonnempana.
Tuorein suosikkini on vapaa-ajalla bongattu Rikosseuraamuslaitoksen yhdyskuntaseuraamustoimisto! Aivan mahtava suoritus! Iso käsi kyseisestä nimikkeestä vastaavalle taholle. Tuohon ei harrastelija-amatööri kykene!
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Kevät tulee ja paljastaa parivuoteet hangen alta!
Kevät on taas täällä ja paljastaa lumen alta urbaaniin luontoon kuuluvat koirankakat, kaljapahvit, pullonkorkit, ostoskärryt ja parivuoteet... Siis anteeksi mitkä?
Tätä voi pitää todella kunnioitettavana suorituksena. Artukaisista, jostakin Turkuhallin ja Naantalintien väliseltä joutomaalta bongattu parisänky edustaa tavaroita, jotka eivät ole voineet pudota metsänlaitaan taskussa olevan reiän tai muun huolimattomuuden johdosta. Pilkkijakkaroita ja jopa nojatuoleja olen joskus nähnyt kevätauringon innoittamien elämäntapajuoppojen varusteena Paasmajan nurkilla, mutta metsään roudattu tuplavuode on Jotain Suurta. Lähimmälle parkkipaikalle on sentään joltinenkin jotos, eikä mööpeli ole aivan kevyimmästä päästä. Voimajuomaa on siirtotyössä mahdollisesti nautittu kohtuullisia määriä. Avaruusolioidenkaan roolia tapahtumaketjussa ei voida täysin poissulkea. Hienoa, että nuorisolla on harrasteita.
Tätä voi pitää todella kunnioitettavana suorituksena. Artukaisista, jostakin Turkuhallin ja Naantalintien väliseltä joutomaalta bongattu parisänky edustaa tavaroita, jotka eivät ole voineet pudota metsänlaitaan taskussa olevan reiän tai muun huolimattomuuden johdosta. Pilkkijakkaroita ja jopa nojatuoleja olen joskus nähnyt kevätauringon innoittamien elämäntapajuoppojen varusteena Paasmajan nurkilla, mutta metsään roudattu tuplavuode on Jotain Suurta. Lähimmälle parkkipaikalle on sentään joltinenkin jotos, eikä mööpeli ole aivan kevyimmästä päästä. Voimajuomaa on siirtotyössä mahdollisesti nautittu kohtuullisia määriä. Avaruusolioidenkaan roolia tapahtumaketjussa ei voida täysin poissulkea. Hienoa, että nuorisolla on harrasteita.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Huippuja ei synny ilman juniorityön tukemista!
Kävin eilen katsomassa kerrassaan loistavaaa Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -esitystä Turun Nuoressa teatterissa. Aivan ilman amatööritasoitusta voi sanoa, että siinä oli kaikki kohdillaan! Kohderyhmä diggaili kympillä, Iiro Rantalan musiikki pelasi eikä heikkoja lenkkejä ollut nähtävissä kriittiselläkään silmällä. Erityisesti aina niin kovin haastavan lavakomiikan alueella sivuosien poliisiduo Rillirousku ja Isonapa (Jussi Virtanen ja Jere Hultin) sekä rohkeasti tukevaa naisenmallia edustavat Alibullenin sisarukset (Esme Kaislakari ja Ronja Keiramo) uhkasivat paikoitellen varastaa koko shown. Mistä näitä näyttelijälupauksia oikein tulee!
Jokunen viikko sitten saattelin taas kerran jälkikasvua Turun Lasten ja Nuorten kuvataidekouluun. Alakerrassa on vaihtuvana näyttelynä Oulun kuvataidekoulun nuorten piirtäjien sarjakuvanäyttely. Poikaa ei meinannut saada lainkaan irti seinältä, eikä ihme. Mistä näitä sarjakuvalahjakkuuksia oikein tulee?
Lajissa kuin lajissa juniorityö alkaa ruohonjuuritasolta. Kukaan ei pääse suoraan huipulle, eikä kaikista tarvitse tullakaan ammattilaisia. Resurssien pitää kuitenkin olla kunnossa. En epäile, etteikö tulevaisuuden Selänteitä ja Koivuja löytyisi vähän vähemmälläkin panostuksella, sen verran kovat koneistot taustalla jyllää. Mutta miten voidaan varmistaa, että huomisen Suosalot ja Rantasilat, Tietäväiset ja Kovácsit jaksavat jatkaa uraansa vielä lupaavan juniorivaiheen jälkeenkin, meidän kaikkien iloksi? Eikä merkityksellistä ole se, kuinka monesta kulttuurikärpäsen puraisemasta penskasta lopulta tulee taiteen ammattilainen, vaan se, että lapsillamme on kyky ilmaista itseään, uskoa asioihin ja tehdä itse.
Panostakaa hyvät ihmiset juniorityöhön, tukekaa paikallista lasten ja nuorten taidetoimintaa! Sponsoroikaa yhdistyksiä, kuskatkaa muksuja, ostakaa käsiohjelmia! Se on pieni hinta siitä, että saamme vielä eläkeläisinäkin elää kulttuurivaltiossa.
Valokuva: Tytti Mulo
Jokunen viikko sitten saattelin taas kerran jälkikasvua Turun Lasten ja Nuorten kuvataidekouluun. Alakerrassa on vaihtuvana näyttelynä Oulun kuvataidekoulun nuorten piirtäjien sarjakuvanäyttely. Poikaa ei meinannut saada lainkaan irti seinältä, eikä ihme. Mistä näitä sarjakuvalahjakkuuksia oikein tulee?
Lajissa kuin lajissa juniorityö alkaa ruohonjuuritasolta. Kukaan ei pääse suoraan huipulle, eikä kaikista tarvitse tullakaan ammattilaisia. Resurssien pitää kuitenkin olla kunnossa. En epäile, etteikö tulevaisuuden Selänteitä ja Koivuja löytyisi vähän vähemmälläkin panostuksella, sen verran kovat koneistot taustalla jyllää. Mutta miten voidaan varmistaa, että huomisen Suosalot ja Rantasilat, Tietäväiset ja Kovácsit jaksavat jatkaa uraansa vielä lupaavan juniorivaiheen jälkeenkin, meidän kaikkien iloksi? Eikä merkityksellistä ole se, kuinka monesta kulttuurikärpäsen puraisemasta penskasta lopulta tulee taiteen ammattilainen, vaan se, että lapsillamme on kyky ilmaista itseään, uskoa asioihin ja tehdä itse.
Panostakaa hyvät ihmiset juniorityöhön, tukekaa paikallista lasten ja nuorten taidetoimintaa! Sponsoroikaa yhdistyksiä, kuskatkaa muksuja, ostakaa käsiohjelmia! Se on pieni hinta siitä, että saamme vielä eläkeläisinäkin elää kulttuurivaltiossa.
Valokuva: Tytti Mulo
tiistai 13. huhtikuuta 2010
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Pois alta, täältä tulee turkulainen Torpeedo!
Teimme asiakkaallemme Helkamalle varsin hienot uudet nettisivut. Samassa yhteydessä tarjoutui myös oiva mahdollisuus tutustua Helkama-pyörän pitkään ja kunniakkaaseen historiaan. Yli satavuotiaan brändin vaiheikkaalta polulta löytyy paljon mielenkiintoisia mutkia, joista murto-osa on tiivistetty nettisivuilta löytyvään historiikkiosuuteen. Varhaisvuosilta mieleen jäivät mm. hienot ja suorastaan runolliset pyöränimet, joista vanhin ja useimpien tuntema Oiva on edelleen käytössä.
Samana viikonloppuna kun sivusto avattiin, Helsingin Sanomain Kuukausiliite julkaisi sattumoisin Ilkka Malmbergin jutun alan aktivistien keräilemistä vanhoista suomalaisista pyöränimistä. Siinäpä hupaisaa luettavaa polkupyörien tai ylipäätään brändien historiasta kiinnostuneelle! Olisihan yhä peräti mahtavaa syöksähdellä Torpeedolla, kiitää Kiitävällä tai luottaa ylämäessä Ystävään. Auto tai Liuku puolestaan voisivat herättää nykyfillaristissa hienoista hilpeyttä, mutta Voittajassa on kieltämättä ajatonta voittaja-asennetta. Myös kevyesti retrovitsikkäälle mainostoimistolle löytyisi helposti nasakka nimi polkupyörämerkkien listalta: Luja Ote, Hyvä 1 tai Ihanne kertoisivat takuulla oikeaa viestiä asiakkaille.
Joukosta puuttui kuitenkin muutama sangen hieno Helkaman historiasta tuttu nimi: Antiikin jumalattaren mukaan nimetty Venus Special kelpaisi tyylitietoisellekin ladylle ja uljasta paikallishenkeä uhkuva Imatra keräisi pisteet kotiin ainakin Itä-Suomen suunnalla.
Takavuosien parhaat pyöräbrändit kuten tamperelainen Rane tai Loimaan Extra vetosivat hyvinkin paikallishenkeen, jopa nurkkapatrioottisuuteen. Tällaisille luulisi taas olevan kysyntää niin kovin muodikkaan uuslokalismin hengessä. Sehän tarkoittaa sinänsä ihan oikeiden asioiden eli kivijalkakauppojen, kulmakuppiloiden, pikkupanimoiden ja lähiruuan arvostukseen perustuvaa konservatiivisuuden ja cityvihreyden hengessä syntynyttä nostalgiabuumia, jonka fiksuimmat ovat jo ehtineet kääntää bisnekseksi. Keksin termin muuten juuri ja veikkaan sen olevan parin kuukauden sisällä kaikkien huulilla Loimaalta Imatralle.
Samana viikonloppuna kun sivusto avattiin, Helsingin Sanomain Kuukausiliite julkaisi sattumoisin Ilkka Malmbergin jutun alan aktivistien keräilemistä vanhoista suomalaisista pyöränimistä. Siinäpä hupaisaa luettavaa polkupyörien tai ylipäätään brändien historiasta kiinnostuneelle! Olisihan yhä peräti mahtavaa syöksähdellä Torpeedolla, kiitää Kiitävällä tai luottaa ylämäessä Ystävään. Auto tai Liuku puolestaan voisivat herättää nykyfillaristissa hienoista hilpeyttä, mutta Voittajassa on kieltämättä ajatonta voittaja-asennetta. Myös kevyesti retrovitsikkäälle mainostoimistolle löytyisi helposti nasakka nimi polkupyörämerkkien listalta: Luja Ote, Hyvä 1 tai Ihanne kertoisivat takuulla oikeaa viestiä asiakkaille.
Joukosta puuttui kuitenkin muutama sangen hieno Helkaman historiasta tuttu nimi: Antiikin jumalattaren mukaan nimetty Venus Special kelpaisi tyylitietoisellekin ladylle ja uljasta paikallishenkeä uhkuva Imatra keräisi pisteet kotiin ainakin Itä-Suomen suunnalla.
Takavuosien parhaat pyöräbrändit kuten tamperelainen Rane tai Loimaan Extra vetosivat hyvinkin paikallishenkeen, jopa nurkkapatrioottisuuteen. Tällaisille luulisi taas olevan kysyntää niin kovin muodikkaan uuslokalismin hengessä. Sehän tarkoittaa sinänsä ihan oikeiden asioiden eli kivijalkakauppojen, kulmakuppiloiden, pikkupanimoiden ja lähiruuan arvostukseen perustuvaa konservatiivisuuden ja cityvihreyden hengessä syntynyttä nostalgiabuumia, jonka fiksuimmat ovat jo ehtineet kääntää bisnekseksi. Keksin termin muuten juuri ja veikkaan sen olevan parin kuukauden sisällä kaikkien huulilla Loimaalta Imatralle.
Tulevat tänne ja taivuttavat sijapäätteemme vinoon!
Valion uusi luomumainos vetoaa taas mitä herkimmällä tavoin perimmäisiin vietteihin. Kukapa voisi vastustaa luonnontuotetta, jonka tuotannosta vastaa kerrassaan lutunen karjahenkilö, joka niityllä kellii ja lehmiä lellii, ja kukkia vie myös maljakkoon. Ah, miten aitoa ja maalaista.
Tekstiosiossa kuitenkin paljastuu, että kyse on vain Helsingin herrojen juonista. Maidontuottajan karjoineen kerrotaan näetsen asuvan Tortimäellä, mikä saa jokaisen vähääkään Paattisten pohjoispuolen maisemissa hengailleen hälytyskellot soimaan. Kaikkihan sen tietävät, että kuuluisi sanoa Tortinmäessä.
Mutta ei kai sitä voi Punavuorelta tai Kalliolta kotoisin olevalta copywriteriltakaan liikaa vaatia.
EDIT: Sanottava on, että kerrassaan upeasti tehty saitti Valio Luomulla! On meinaan pantu koodi poikineen paikoilleen ja kuvat viuhumaan.
Tekstiosiossa kuitenkin paljastuu, että kyse on vain Helsingin herrojen juonista. Maidontuottajan karjoineen kerrotaan näetsen asuvan Tortimäellä, mikä saa jokaisen vähääkään Paattisten pohjoispuolen maisemissa hengailleen hälytyskellot soimaan. Kaikkihan sen tietävät, että kuuluisi sanoa Tortinmäessä.
Mutta ei kai sitä voi Punavuorelta tai Kalliolta kotoisin olevalta copywriteriltakaan liikaa vaatia.
EDIT: Sanottava on, että kerrassaan upeasti tehty saitti Valio Luomulla! On meinaan pantu koodi poikineen paikoilleen ja kuvat viuhumaan.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Kummalle heität femman, pummille vai katusoittajalle?
Hyväntekeväisyys on hieno asia. Kukapa meistä ei haluaisi tehdä hyvää niille, joille on tehty pahaa. Antamisen logiikka ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista.
Tässä päivänä muutamana keskustelin kollegani kanssa siitä, miten tärkeää on saada tai edes tuntea saavansa rahalleen vastinetta. Ajatellaanpa ns. ruohonjuuritason hyväntekeväisyystoimintaa. Kahta euroa kadunkulmassa pyytävä peruspummi, työmarkkinataustaan ja kansalaisuuteen katsomatta, ei yleensä herätä halua kaivaa kuvetta, olipa tarve ja tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Sen sijaan omaa vastinetta sijoitukselle tarjoava yrittäjä, olipa kyse kuinka epätoivoisesta hanurin rämpytyksestä tai kahden pallon jonglööraamisesta hyvänsä, kirvoittaa kukkaronnyörejä melko suurella todennäköisyydellä.
Kun asiaa pohdin, tajusin vuosien varrella ostaneeni erinäisen läjän Pelastakaa Lasten t-paitoja omille lapsille, Unicefin joululahjoja sukulaislapsille, Luontoliiton onnittelukortteja anopille ja mitä milloinkin. Siis tarpeellista tavaraa, joka ei välttämättä ole sille asetetun kuluttajahinnan väärti, mutta josta maksan hymyssä suin.
Aivan loistavana esimerkkinä tästä käy Apulannan tuore kokoelmalevy, jonka tuotosta kymmenys kolahtaa nuorten mielenterveystyön tukemiseen. Todennäköisesti en tule lättyä kovinkaan usein kuuntelemaan, mutta sen ostaminen tuntuu loogisemmalta kuin vastaavan summan antaminen irtokolikkona vastaavaan tarkoitukseen. Lopputulemana on siis hyvä mieli myös antajalle.
Tässä päivänä muutamana keskustelin kollegani kanssa siitä, miten tärkeää on saada tai edes tuntea saavansa rahalleen vastinetta. Ajatellaanpa ns. ruohonjuuritason hyväntekeväisyystoimintaa. Kahta euroa kadunkulmassa pyytävä peruspummi, työmarkkinataustaan ja kansalaisuuteen katsomatta, ei yleensä herätä halua kaivaa kuvetta, olipa tarve ja tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Sen sijaan omaa vastinetta sijoitukselle tarjoava yrittäjä, olipa kyse kuinka epätoivoisesta hanurin rämpytyksestä tai kahden pallon jonglööraamisesta hyvänsä, kirvoittaa kukkaronnyörejä melko suurella todennäköisyydellä.
Kun asiaa pohdin, tajusin vuosien varrella ostaneeni erinäisen läjän Pelastakaa Lasten t-paitoja omille lapsille, Unicefin joululahjoja sukulaislapsille, Luontoliiton onnittelukortteja anopille ja mitä milloinkin. Siis tarpeellista tavaraa, joka ei välttämättä ole sille asetetun kuluttajahinnan väärti, mutta josta maksan hymyssä suin.
Aivan loistavana esimerkkinä tästä käy Apulannan tuore kokoelmalevy, jonka tuotosta kymmenys kolahtaa nuorten mielenterveystyön tukemiseen. Todennäköisesti en tule lättyä kovinkaan usein kuuntelemaan, mutta sen ostaminen tuntuu loogisemmalta kuin vastaavan summan antaminen irtokolikkona vastaavaan tarkoitukseen. Lopputulemana on siis hyvä mieli myös antajalle.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Kaksi tapaa tehdä vaikutus asiakkaisiin
Kuten jo Sleepy Sleepers tiesi, on vain kaksi tapaa keittää kahvia – oikea ja väärä. Sama pätee asiakaskohtaamisiin, joiden tiimoilta voipi taasen kirkkain silmin todeta, että todellisuus on oppikirjaesimerkkejäkin ihmeellisempää kohdattavaa.
Tämänkertainen esimerkkimme tulee paino- ja tulostusalalta, tuolta useimmille mainonnan ja markkinointiviestinnän parissa työskenteleville sangen tutulta palvelusektorilta. Eräs asiakkaamme kertoi tarvitsevansa esitteen myyntiponnistustensa tueksi. Lupasimme suunnitella visuaalisesti täräyttävän toteutuksen, joka saisi tuotteet liikahtamaan liikkeistä rasvatun rantahauen lähtönopeudella.
Painanta-asioihin vihkiytynyt kollegani kävi kyselemään hintoja ja mahdollista toteutusmetodia tulostusalan palveluntarjoajilta. Tässä kaksi autenttista sähköpostitse saatua vastausta tiedusteluun (vastaajat esiintyvät anonyymeinä liiketoiminnan suojelemiseksi):
Alan yritys a)
Alan yritys b)
Huomatkaa ero palveluasenteessa sekä kirjoitusasussa. Voisi miltei äityä kuvittelemaan, että tälläinen ero alkaisi näkyä myös sen paljonpuhutun viivan alapuolella! Tätä tullaan käyttämään malliesimerkkinä tulevan asiakaspalvelukirjamme luvussa "Kumpaan firmaan soittaisit seuraavan kerran kun tarvitset apua ison budjetin painotyöhön?"
Ensi kerralla käsittelyssä VR:n asiakaspalvelu ja neuvotteluhyttien myyntilogiikka välillä Turku–Helsinki! Hämmästys on kuvan mukainen!
Tämänkertainen esimerkkimme tulee paino- ja tulostusalalta, tuolta useimmille mainonnan ja markkinointiviestinnän parissa työskenteleville sangen tutulta palvelusektorilta. Eräs asiakkaamme kertoi tarvitsevansa esitteen myyntiponnistustensa tueksi. Lupasimme suunnitella visuaalisesti täräyttävän toteutuksen, joka saisi tuotteet liikahtamaan liikkeistä rasvatun rantahauen lähtönopeudella.
Painanta-asioihin vihkiytynyt kollegani kävi kyselemään hintoja ja mahdollista toteutusmetodia tulostusalan palveluntarjoajilta. Tässä kaksi autenttista sähköpostitse saatua vastausta tiedusteluun (vastaajat esiintyvät anonyymeinä liiketoiminnan suojelemiseksi):
Alan yritys a)
"Painoduuni.
Ei kannata tarjota.
Terveisin
Etunimi Sukunimi
Jokupress Oy"
Alan yritys b)
"Kiitos kyselystä. Tällä sivumäärällä ja kappalemäärällä etsimme kustannustehokkaimman menetelmän ja palaamme huomenna aamupäivällä asiaan!
Hyvää tiistain jatkoa!
T: Etunimi
Eräskin Printworks"
Huomatkaa ero palveluasenteessa sekä kirjoitusasussa. Voisi miltei äityä kuvittelemaan, että tälläinen ero alkaisi näkyä myös sen paljonpuhutun viivan alapuolella! Tätä tullaan käyttämään malliesimerkkinä tulevan asiakaspalvelukirjamme luvussa "Kumpaan firmaan soittaisit seuraavan kerran kun tarvitset apua ison budjetin painotyöhön?"
Ensi kerralla käsittelyssä VR:n asiakaspalvelu ja neuvotteluhyttien myyntilogiikka välillä Turku–Helsinki! Hämmästys on kuvan mukainen!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Sano se niin kuin puhuisit sille vähän hitaalle kaverillesi
Olen kosketettu eli peräti koskettunut tavasta, jolla S-Pankki meitä tavallisia ihmisiä puhuttelee. Ja tämä ihan kokonaan, sataprosenttisesti ilman sarvia, hampaita tai vinoilua. Itse peltipurkkiin (vanha Fisherman's friend) rahaa jemmaavana kroonisen epämuodikkaana tavoitesäästäjänä diggaan tosissaan tätä tyylilajia.
Näinhän se on, perhana! Oli jo silloin, kun ensimmäisen polkupyöräni säästin, sähkökitarasta puhumattakaan. Ei siinä kovin monimutkaista sijoitusasiantuntemusta tarvittu!
Näinhän se on, perhana! Oli jo silloin, kun ensimmäisen polkupyöräni säästin, sähkökitarasta puhumattakaan. Ei siinä kovin monimutkaista sijoitusasiantuntemusta tarvittu!
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Tasavallaton presidentti
Vaalien lähestyessä Jukka alkoi pohtia, mahtoiko Tasavallan Presidentin aika instituutiona sittenkään olla vielä ohi.
torstai 1. huhtikuuta 2010
52 hyvää elokuvaa vuodessa, osavuosikatsaus
Vuodenvaihteessa tavoitteeksi otettu 52 hyvää leffaa vuodessa -projekti on edennyt kuin itsestään ja ilman suorituspaineita! Ensimmäisen kvartaalin kohdalla mennään tasaisen vauhdin taulukkoon verrattuna jopa hieman etukenossa. Ja mikä parasta, vääriä valintoja tai pahoja pettymyksiä ei ole tullut juurikaan vastaan.
Ohessa epämääräisessä järjestyksessä ja pääosin film-o-holic.comin pätevähköihin arvioihin linkitetty listaus kaikille vapaasti hyödynnettäväksi vaikkapa pääsiäisen rauhallisia elokuvailtoja varten. Nämä siis vuoden 2010 alun hyviä (tai no, vähintäänkin kohtuullisia) elokuvakokemuksia:
1. Once (John Carney 2008)
2. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk 2003)
3. Vuohia tuijottavat miehet (Grant Heslov 2009)
4. Moottoripyöräpäiväkirja (Walter Salles 2004)
5. Milk (Gus Van Sant 2009)
6. Katseet ikkunassa (Ferzan Ozpetek 2003)
7. The Brothers Bloom (Rian Johnson 2008)
8. Terminaali (Steven Spielberg 2004)
9. Anvil! The Story of Anvil (Sacha Gervasi 2009)
10. Slummien miljonääri (Danny Boyle 2008)
11. Mademoiselle (Philippe Lioret 2001)
12. Pilviin piirretty (Jan Sverák 2001)
13. Elämä kierrättää (Jan Sverák 2007)
14. Seabiscuit (Gary Ross 2003)
Ohessa epämääräisessä järjestyksessä ja pääosin film-o-holic.comin pätevähköihin arvioihin linkitetty listaus kaikille vapaasti hyödynnettäväksi vaikkapa pääsiäisen rauhallisia elokuvailtoja varten. Nämä siis vuoden 2010 alun hyviä (tai no, vähintäänkin kohtuullisia) elokuvakokemuksia:
1. Once (John Carney 2008)
2. Viisi vuodenaikaa (Kim Ki-duk 2003)
3. Vuohia tuijottavat miehet (Grant Heslov 2009)
4. Moottoripyöräpäiväkirja (Walter Salles 2004)
5. Milk (Gus Van Sant 2009)
6. Katseet ikkunassa (Ferzan Ozpetek 2003)
7. The Brothers Bloom (Rian Johnson 2008)
8. Terminaali (Steven Spielberg 2004)
9. Anvil! The Story of Anvil (Sacha Gervasi 2009)
10. Slummien miljonääri (Danny Boyle 2008)
11. Mademoiselle (Philippe Lioret 2001)
12. Pilviin piirretty (Jan Sverák 2001)
13. Elämä kierrättää (Jan Sverák 2007)
14. Seabiscuit (Gary Ross 2003)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
