tiistai 18. tammikuuta 2011

Onko taide sinulle ilotulitus vai revontuli?

Kerron nyt mielipiteeni taiteen merkityksestä, vaikka kukaan ei ole sitä varsinaisesti minulta kysynyntkään. Taide on menettänyt ja menettää yhä enemmän alkuperäistä merkitystään. Se on valitettavaa. Surkeaa suorastaan.

Musiikin, runouden, kuvataiteen, kukka-asettelun – kaiken sen fantastisen hassuttelun alkuperäinen tarkoitus on ollut jäsentää niitä tunteita, joita ihminen ei osaa tavallisella arkikielellään ilmaista. Taide kokemuksena on antanut siihen mahdollisuuden niillekin, jotka eivät itse osaa piirtää tai soittaa, tanssia tai kirjoittaa.

• • • • •

Nykyisin taidetta käsitellään yhä enemmän ja yhä yksipuolisemmin numeraalisesti. Sen tuottavuuden, vientiarvon, myyntilukujen, listasijoitusten tai kilpailumenenestyksen kautta. Aivan kuin sillä olisi mitään tekemistä taiteen kanssa.

Taiteelle tulee palauttaa sen alkuperäinen merkitys jonain sellaisena, jota ei tarvitsekaan selittää tai ymmärtää. Jonain, joka on ennen kaikkea kokemus – kokemus, joka auttaa meitä pääsemään järjen tuolle puolen ja tunteiden sisään.

• • • • •

Jos ihminen näkee revontulen, hän ajattelee vaikuttuneena: "Onpa siinä hieno revontuli!" Sen sijaan jos ihminen näkee ilotulituksen, hän ajattelee: "Paljonkohan tuo on maksanut? Kenelle se on tarkoitettu? Miksi se on järjestetty? Onko tuossa nyt mitään järkeä?"

Minulle taide on yhä edelleen revontuli, jos se siltä tuntuu, riippumatta siitä kuka teoksen on tehnyt tai millä tekniikalla, vaikka sitten ilotulituksena. Jos se tuottaa elämyksen, on aivan sama, paljonko se myy tai mitä kriitikot siitä ajattelevat. Se on silloin täyttänyt alkuperäisen tehtävänsä.

2 kommenttia:

Maarit kirjoitti...

Ilotulitus voi olla elämyksellinen ihan siinä missä revontulikin. Joillekin. Meille, jotka emme ajattele heti, paljonko tuokin on maksanut. Ja vaikka se käväisisikin mielessä, se on silti upea ja tuo visuaalista mielihyvää. Ja on siinä paukkeessakin oma potkunsa. Onko se sitten taidetta. Hmm, mun mielestä on, omanlaistaan.

Vaikka onhan se revontuli luonnon ikiomaa taidetta, ja sinänsä voittamatonta.

Mikko kirjoitti...

Kiitos Maarit... Jotenkin lauantain turku-kullttuuripäänavauksessa tuli pitkästä aikaa semmoinen huisan elämyksellis-kokemuksellinen olotohina, että tätä just on taide, niinku syvimmiltään, aivan järjetöntä ja siksi juuri mahottoman hienoa. Oikein hymyilytti koko matkan kotiin,että nyt räiskyy ja räjähtelee koko vuoden ihan kybällä kaikilla rintamilla, hyvä ihmiset, hyvä taidehörhöt!! Ja sitten siitä tuli sellanen vastareaktio, että mitähemmettiä, miks toiset ihmiset sitte aina yrittää selittelemällä ja järjellä ja laskutikulla pilata kaikki tollaset toisten uljaat fiilikset!

Ai että mä olen sitten spesialisti tässä itseilmaisussa. Vihreätee-överit ja liikapieni i-näppäimistö viel edesauttaa kyllätötä asiaa :D
Peace!