Keskiviikkona kuitenkin niinsanoakseni pomppasi! Lounastunnilla lievästi pöyristyneessä mielentilassa Taina Kovalaiselle ja hänen asenteilleen omistamani pikku piikki aiheutti myös melkoisen piikin kävijätilastossa. Kuten kuvasta näkyy, pelkästään keskiviikon aikana Ammatinvalintaopasta kävi lukemassa liki 2700 ihmistä, mikä on noin 50-kertainen määrä tavanomaisiin nenänkaivuuraportteihini verrattuna. Vuorokaudessa päästiin jo yli neljään tuhanteen!
Myös lukijakommentteja tulvi rutkasti tavanomaista enemmän. Olen vallan ihastunut! Tietysti ensinnäkin siitä, että blogiani luetaan, mutta ennen kaikkea siitä, kuinka yksimielisesti ihmiset tuomitsevat syrjinnän "erilaisuutta" edustavaa vähemmistöä, eli tässä tapauksessa kehitysvammaisia kohtaan. Samaa viestii sekin, että samana päivänä Facebookiin perustettu "Ei Tainaa minun takapihalleni" -ryhmä keräsi vuorokaudessa 14 000 jäsentä.
Hienoa ihmiset! Tämä osoittaa mielestäni taas kerran mahtavalla tavalla sosiaalisen median voiman ja nopeuden. Tuntuu hyvältä, että kansa on kiinnostunut yhteiskunnallisten epäkohtien kuten vähemmistöjen syrjinnän käsittelystä, huumorin keinoin tai vakavalla naamalla.
Mitä tulee lukijamääriin, voitaisiinko tämän ohikiitävän suosion myötä siis spekuloida, että jos tarjolla olisi joka päivä yhtä herkullisia aiheita ja jaksaisin käyttää niiden ruotimiseen vartin joka lounastunti, ja vielä viikonloppuisinkin, blogillani olisi kuukaudessa 80 000 kävijää? Kuulostaa houkuttelevalta, myönnetään. Mutta jokapäiväinen totuus lienee kaukana siitä. Sitä paitsi koska henkilökohtaiseen elämänfilosofiaani ei kuulu laskelmointi, voiton maksimointi, tulosvastuullisuus tai onnistumisten mittaaminen määrän kautta, jatkan samaa rataa kuin ennenkin. Eli kirjoitan silloin kun jaksan, siitä aiheesta kuin huvittaa ja viis veisaan kävijäkäyristä.
Kiitos joka tapauksessa vielä kerran kaikille Taina-postausta kommentoineille! Ammatinvalintaopas lupaa olla valppaana jatkossakin. Otan myös edelleen mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ilmiöistä ja epäkohdista, joita Ammatinvalintaoppaan sopisi käsitellä pilke silmämunassa ja virne suupielessä. Aiheet voivat liittyä yhtä lailla vähemmistöjen syrjintään, työmatkapyöräilyyn, sosiaaliseen mediaan, positiiviseen ajatteluun kuin hitaaseen elämään.
Ja muistakaa, että huumori on paras ase typeryyttä vastaan!
1 kommenttia:
Kiitos Mikko tästä! Itsekin täysin pöyristyneenä kyseisestä jutusta olin innoissani blogisi löytyessä. Sulla on oikea asenne, ja se huumori todella on ase kaikkea vastaan! Lippu korkealla ja Kovalaisen mielipiteet kellarissa.
Lähetä kommentti