Kerron tämänkertaisen aiheeni kiireisimmille lukijoille lyhyesti: Luovuimme kesällä perheen toisesta henkilöautosta ja hankin sen sijaan käyttööni sähköavusteisen Helkama-fillarin. Ratkaisu on osoittautunut erittäin toimivaksi. Suosittelen sitä kaikille.
Ja sitten pidempi versio niille, joilla on aikaa pieneen tarinatuokioon: Oma työmatkani on melko tarkalleen 8 kilometriä per suunta. Olen tähän asti kulkenut sen pääasiassa henkilöautolla. Ei tarvita suurta ekoheräämistä tai elämäntaparemonttia tajutakseen, että on suorastaan
rikollisen tyhmää maksaa auton ylläpitokustannuksia 5 x 16 kilometrin viikottaisen käytön takia!
Mitä sitten on vaihtoehtona? Reipas 25 minuutin pyöräily raikkaassa ulkoilmassa, säätä ja väsymystä uhmaten. Hmm? Työpaikallani ei monista hyvistä puolista huolimatta ole suihkua, mikä on hieman rajoittanut pyöräilyintoani. Lisäksi uskallan myöntää, ettei rivakka kuntolenkki välttämättä ihan joka aamu irtoa meikäläiseltä.
Vastaus on
Helkama TE2800 e-Bike eli sähköavusteinen polkupyörä, jota moottoripyöräilevä kaverini kutsuu leikkisästi invamopoksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole sähkömopo eikä edes
Liitolan Jarin suosima sähköskootteri, vaan tyylikkään 8-vaihteisen miesten kaupunkipyörän näköinen ajopeli, johon on asennettu Panasonicin sähkömoottori ja tyylikkäästi muotoiltu akku helpottamaan polkijan taivalta. Sähkö ei vie perille, eli polkea täytyy aivan tavalliseen tapaan, mutta se helpottaa juuri sen verran, ettei työmatkaa tarvitse puskea hiki kypärässä. Ja mikä parasta, haluamansa avustustehon voi valita säätilan, mielialan ja yleisen jaksamisensa mukaisesti kolmesta eri pykälästä.
Suosittelen reilun kuukauden kokemuksella kaikille alle kymmenen kilometrin päässä työpaikaltaan asuville sähköavusteista fillaria henkilöauton tilalle. Syitä on monia. Tässä kymmenen tärkeintä juuri tänään, lievästi sateisena keskiviikkoaamuna. (
Ja kuten uskollisimmat lukijani muistavatkin, suunnittelen työkseni Helkaman markkinointiviestintää, mikä reiluuden ja läpinäkyvyyden nimissä taas mainittakoon:)1) Fyysinen vireys. Päivittäisen pyöräilyn ei sähköavustuksen ansiosta tarvitse olla hikiurheilua, mutta hyötyliikunnasta se silti käy. Vajaan puolen tunnin pyöräily tekee ihmeitä etenkin raikkaana syysaamuna. Ja halutessaan voi tietenkin polkea iltapäivällä kotimatkan ilman sähköapua ja ottaa touhusta ilon irti treenimielessä!
2) Henkinen vireys. Kuten useimmat tietävät, fyysinen vireys edesauttaa myös psyykkistä puolta. Voin allekirjoittaa väittämän. Fillaroidessa ehtii mukavasti miettiä niitä näitä ja syntyjä syviä, eikä tarvitse körötellä autojonossa. Lisäksi maisemat näyttävät metsäpolulla paljon paremmilta kuin pikatiellä, ja näet ne ilman hyttysten täplittämää tuulilasia ja ympärillä pörräävää peltilehmien laumaa. Erityisen virkistävää fillarointi on sadepäivinä – kunhan vain on varusteet kunnossa!
3) Hiettömyys. Työmatkan voi toki taittaa perinteiselläkin polkupyörällä. Tavallinen fillari ei kuitenkaan vuosien kokemukseni perusteella sovi työmatkapyöräilyyn kaltaiselleni henkilölle, jolla on taipumus ajaa jokainen korttelinväli kuin kyseessä olisi
Tour de Francen ratkaisuosuus, haastaa autoja kiihdytyskilpaan ja kamppailla ylämäen herruudesta kuntolenkillä olevien kanssa. Tällaisen erittäin epätaloudellisen ajotyylin ansiosta cyklisti on tietenkin perille päästessään hikinen kuin nuori sulhanen kirkon portailla, ja suihkuahan konttorilla ei siis ole. Sähköavusteisella matka sen sijaan taittuu hiettä, ja tarvittaessa pikkutakki ynnä muu edustuskamppeistokin kulkee mukana pukupussissa mallia olkalaukku.
4) Maailmankuvan avartaminen. Työmatkaan saa aivan uusia näkökulmia, kun ei jumitu siihen yhteen ja samaan autoreittiin. Pyörällä myös pääsee sellaisillekin poluille, joihin ei nelipyöräisellä ole asiaa. En esimerkiksi autoiluaikoinani edes tiennyt, miten monta eri reittiä vanhan tutun Suikkilan asuinalueen pystyy kiertämään, kaartamaan, lävistämään ja ohittamaan matkalla Raision Ihalasta Turun keskustaan.
5) Päästöt nolla. Ei hiilidioksidia eikä pahemmin muitakaan kaasuja (ks. kohta "hiettömyys").
6) Bensan säästö. Ei kaipaa perusteluita. E-Biken akku ladataan normaalista verkkovirrasta ja siitä piisaa meikäläisen käytössä avustustehosta riippuen 50-70 kilometrin työmatkapyöräilyihin.
7) Muu taloudellinen säästö. Arvatakaa, paljonko menee kuukaudessa rahaa keski-ikäisen ja keskikuntoisen henkilöauton pakollisiin kuluihin, kuten vakuutuksiin, autoveroihin, huoltoihin sekä kesä- ja talvirenkaisiin? Paljon.
8) Sosiaalisuus. Uudet innovaatiot herättävät ihmisissä uteliaisuutta. Niin myös e-Bike. Kiinnostuneet kanssapyöräilijät ja -autoilijat tulevat juttelemaan työpaikan parkkihallissa, päiväkodin pihalla ja jopa pyörätiellä täydessä vauhdissa. Monia kiinnostaa, miten sähköavusteinen fillari toimii, kauanko lataus kestää ja mistä niitä saa. Mikäs sen mukavampaa kuin herättää positiivista uteliaisuutta.
9) Vuodenaikojen vaihtelu. Tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta pyörän seljästä katsottuna jokainen päivä on erilainen! Oululaisista sukujuuristani huolimatta en edes uhoa pyöräileväni työmatkaa ympärivuotisesti, olipa sähköä tai ei. Kun lumi, räntä ja pakkanen valtaavat pohjoisen pallonpuoliskomme, siirryn suosiolla bussin käyttäjäksi. Mutta jo pelkkä kesän, syksyn ja kevään vaihtuminen pyörän selässä on avartava kokemus, joka saa jollain omituisella tavalla tuntemaan itsensä osaksi luonnon monimuotoisuutta, yhdessä aamukasteisella nurtsilla köpötteleviä rusakoita.
10) Hauskuus. Pyöräily nyt vain on aika paljon hauskempaa kuin peltikopissa köröttäminen.
E-Bike on parhaimmillaan luonnonkauniissa ympäristössä työpaikan ja kodin välimaastossa.
