Suuri päävammakeskustelu käy taas sen verran kuumana kansalliskamppailu-urheilumme jääkiekkoilun liepeillä, että oli ihan pakko kaivaa esiin marraskuussa 2005 Turun Sanomien Treffi-lehdessä julkaistu kolumnini. En nimittäin usko, että mikään on kuudessa vuodessa muuttunut, ainakaan väkivaltaa puolustavien tahojen argumentoinnissa.
• • • • •
On suorastaan ihailtavaa, miten nerokkaasti ihmiset argumentoivat mielipiteitään puhuessaan itselleen rakkaista asioista. Ajatellaanpa nyt vaikka jokatalvista jääkiekon väkivaltaa. Jos on yhtään seurannut keskustelua aiheen tiimoilta, niin kyllähän tiukkapipoisimmankin lässyttäjän on pakko tajuta turpaanvedon kuuluvan lätkäkaukaloon, kun se kerran niin pätevästi perustellaan. Miksei sama logiikka muka toimi myös muissa yhteyksissä? Eihän väkivalta toki ole pelkästään jääkiekon yksinoikeus, vaan koko kansan yhteinen asia!
• • • • •
"Kyllä tappelut ovat aina kuuluneet peruskoulun ruokailuun. On ihan turha moralisoida, jos kundit ottavat toisistaan reilusti mittaa. Jotkut lasten vanhemmat, jotka eivät itse ole sisällä opetussuunnitelmassa, nostavat siitä turhaan melua. Mutta hei, jos joku tulee leipomaan sua takaraivoon kesken tillilihan syömisen, et sä voi jäädä ihmettelemään, vaan sun pitää näyttää kuka käskee. Kouluruokailu on miesten laji, ja kun äijät suuttuu, on ihan OK pudottaa hanskat ja matsata. Se kuuluu pelin henkeen, ja jokaisen pannukakkua haluavan on vaan hyväksyttävä se."
(Maarit 34 v, kotitalouslehtori)
• • • • •
"Kaupunkiautoilu on kovavauhtinen kontaktilaji, eikä ole ihme että vahvasti latautuneet isokokoiset äijänjärkäleet polttavat joskus kääminsä liikenteen tuoksinassa ja alkavat mätkiä toisiaan. Ruuhkassa odottelu ja pitkät matkat lähiöihin syövät miestä. Jos edessä ajava bussikuski vielä ärsyttää ajamalla nopeusrajoitusten mukaan, niin ei ole yhtään ihme että risteyksissä lätisee. Eikä väkivalta ole mikään autoilun lieveilmiö, vaan erottamaton osa lajia."
(Reima 48 v, työsuhdeautoilija)
• • • • •
"On selvää, että yleisö maksaa kirjamessujen lipuista nähdäkseen kunnon mäiskintää eikä mitään teknistä hiplaamista. Perinteet velvoittavat, sillä olihan kynämiehillä jo 60-luvun kultaisina vuosina tapana antaa rystysten laulaa. Muistelkaapa vaikka legendaarista Salama–Saarikoski–Salo-ketjua! Väkivalta on yksi viihdyttävimmistä osa-alueista kirjallisuudessa, mutta sen negatiivisia puolia liioitellaan. Primitiiviset reaktiot vain yksinkertaisesti kuuluvat kirjallisuuteen, ja joka ei tätä hyväksy niin siirtyköön sulkapallon pariin!"
(Matti 51 v, kustannuspäällikkö)
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
